Salervo kirjoitti ylioppilaaksi 1929 ja suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1936. Hän sai varatuomarin arvon 1936. Salervo työskenteli oikeusministeriönnotaarina 1939–1941 ja eduskunnan oikeusasiamiehen sihteerinä 1941–1943. Oikeusministeriön nuorempana hallitussihteerinä Salervo toimi 1943–1955, jona aikana hän oli lainsäädäntöneuvos ja lainvalmistelukunnan nuorempi jäsen 1946–1951 ja vanhempi jäsen 1951–1955. Salervon virkaura jatkui eduskunnan palveluksessa kansliankansliapäällikkönä vuodet 1955–1975, jolloin hänen virkanimikkeensä oli eduskunnan sihteeri 1955–1966 ja eduskunnan pääsihteeri 1966–1975.[1]
Päätyönsä ohella Salervo toimi Uudenmaan tarkastusoikeuden lakimiesjäsenenä ja varapuheenjohtajana 1945–1948, eduskunnan perustuslakivaliokunnan sihteerinä 1948–1955, eduskunnan kirjaston hallituksen puheenjohtajana 1955–1972 ja eduskunnan historiakomitean puheenjohtajana 1955–1982.[1][3]
↑ abcdHuovinen, Pentti et al. (toim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1978, s. 845–846. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1978. ISBN 951-1-04755-8.
↑Rantala, Risto (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2001, s. 1103. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2000. ISBN 951-1-17007-4.
